Istun Málagan lentokentällä. Matkalaukut on luovutettu ja lähtöselvitys tehty, ja vielä on hetki aikaa ennen turvatarkastusta. Kuuntelen lentokentän tuttuja ääniä – kuulutuksia, matkalaukkujen kolinaa ja ihmisten puheensorinaa – ja on hyvä pysähtyä hengähtämään kulunutta viikkoa.

Sanoin tänään hotellin vastaanottovirkailijalle: ”This is paradise.” Ja juuri siltä se tuntui. Olemme kulkeneet viikon aikana Málagassa, Torremolinoksessa, Mijas Pueblossa ja ennen kaikkea La Carihuelasta, josta tuli minulle uusi suosikkipaikka. Mutta matkan aikana ymmärsin jotakin vielä tärkeämpää: ei pelkästään paikka tehnyt tästä matkasta onnistunutta. Minä itse olin muuttunut.

Lähdin tälle matkalle ilman niitä aseita, joita olin kantanut mukanani aivan liian kauan: kyynisyyttä, jatkuvaa tyytymättömyyttä ja negatiivisuutta. Jätin ne kotiin. Otin mukaani jotakin paljon kevyempää – sydämen ja aidon halun kuunnella omaa kehoani ja olla läsnä jokaisessa hetkessä.– Pasi Kalevi